Keikkakasvohaastattelussa on vuorossa bändin bassoäänien taitaja ja levyn bassosovituksien tekijä yhdessä Anssi Växbyn kanssa. Savon sydänmailta kotoisin oleva musiikin monitoimimies, hienotunteinen fiilistelijä – herrasmies.

Millainen mies löytyy lavan näyttävimmän parran takaa?

Parran takaa löytyy innostuva ja fiiliksillä menevä mies, tarkkailijaluonne. Lisäksi olen musafani, jolle musa on kaikkein tärkein juttu elämässä nyt ja aina. Se on taiteenmuoto, joka välittää tunnetta voimakkaimmin. Tämän homman aatteellisen puolen tajusin jo teini-iässä ja 12-vuotiaana soitin ekassa bändissä. Olen aina digannut bassoa, se on vähän sellainen ”muina miehinä”- instrumentti.

Miten kauan parta saa vielä kasvaa?

Mä siivosin turjakkeen tälle viikolle. Kun parta rupesi kasvamaan, se on saanut kasvaa. Mutta välillä sitä ei ole. Se riippuu vuodesta ja fiiliksestä.

Miten savolaispoika on päätynyt pohjanmaan pojan matkaan?

Muutin kolme vuotta sitten tammikuussa Hesaan. Olin pitänyt kolmen vuoden tauon bändisoittamisesta ja tämän kokoisessa maassa kuin Suomi, juttu leviää nopeasti, jos joku pelimanni on vapaana. Yksi kertoo toiselle ja siitä se aktiivisoittaminen sitten taas käynnistyi.

Ketä haluat kiittää siitä, että olet päätynyt musa-alalle?

Se, että olen aikoinani aloittanut musiikin ja soittamisen.. Tässä yhteydessä on tärkeää nostaa esille rumpali Niko Votkin. Voisi sanoa, että hänen kanssaan olen oppinut soittamaan. Me on soitettu paljon kimpassa ja vaikka joskus olisi ollut pidempiä taukoja, niin soittimien ääressä löytyy aina heti yhteinen juttu. Se on jännä side.

Miksi basso?

Basso on joka paikassa: rytmissä, melodiassa, harmoniassa. Hyvin soitettu ja tehty basso kuuluu kaikissa musiikin elementeissä ja se on kiehtovaa. 10-vuotiaana sain sähköbasson käteeni ja fyysisesti se tuntuu hyvältä. Siihen ei kyllästy koskaan ja siitä löytää soittimena koko ajan uutta. Sen soittajana kehittyy.

Mitä puuhailet keikkarundien ulkopuolella?

Käyn bänditreeneissä. Nyt viimeisimmän keikkatauon aikana tein soololevyn ja sen julkaisu menee ensi vuoden puolelle. Aika menee musajutuissa, monipuolisesti.

Keikkabussin paras paikka?

Oikee takanurkka Markon kanssa.

Mainitse ne asiat, jotka tarvitaan keikkafiilisten saavuttamiseksi?

Päällimmäinen asia on matkustaa ja roudata ja nukkua huonosti. Siihen liittyy myös ajatukset siitä, että haluaa välittää musaa, koska yleisön takia keikalla ollaan. Energia syntyy pikku hiljaa, se on se juttu. Soittaminen on helvetin hauskaa ja kun luova työ on jo biiseihin tehty, niin livetilanne on parhaimmillaan energioiden vaihtamista. Ihan sama oikeastaan, diggaako musasta, mutta kun hyvät voimat on kohdillaan, niin se on musan hienoin juttu.

Musiikkimiehenä biisirepertuaarisi on valtava. Minkä levyn pystyt nostamaan sieltä silti ykköseksi?

Kyllä sellainen on Neil Youngin Harvest-albumi. Siinä on jotakin ja sitä kuunnellessa on turvallinen olo.  Sitä levyä kuunnellessa tulee tippa linssiin ja käsivarret on kananlihalla.

Mihin Laurin ja Revohkan suosio mielestäsi perustuu?

Late on starpa ja helvetin karismaattinen jätkä. Lisäksi bändissä on taitavat soittajat ja hyvät sovitukset. Kaikkien mentaliteetti on: musa ensin. Livetilanne on myös meille tärkeä, siinä pitää soittaa aina oikeesti.

Terveiset Latelle ja Revohkalle.

Hyvä vuosi tulossa, me osataan tää homma! Ei tätä jaksais muuten tehdä, ellei porukka ole fiiliksissä.

Teksti ja kuva: Leena