Sanonnan mukaan maailma tarvitsee unelmoijia, maailma tarvitsee tekijöitä. Mutta ennen kaikkea, maailma tarvitsee unelmoijia, jotka tekevät. Tähän sanontaan sopii verrattain yksimielisesti kyyneleitä kaihtamaton, karismaattinen, samettisen tulkinnan ja sävelrunouden osaava suomalainen miesartisti, lauluntekijä, hurmuri – LAURI TÄHKÄ. Hänen lähes kaksi vuotta sitten alkanut levyntekomatkansa on saatu loppuviitoituksia kulkien maalileimaukseen.

Tämän sähkeen sivuilla avataan Laurin henkilökohtaisia aatoksia Hurmaan- levyn vaiheista: biisien synnystä, äänityksistä, miksauksesta ja fiiliksistä sekä luodaan kokonaiskuva ylä- ja alamäkineen tuosta vaiherikkaasta, hurmaavasta taipaleesta.

 

SYDÄNTÄ AVAAMASSA

”On niin paljon sanottavaa ja aiheita, joista laulaa”, hehkuttaa toisen soolouransa albumin julkaissut Lauri Ilmari Tähkä. Ensimmäiset tahdit uunituoreelle saatettiin ilmoille jo pian Polte-levyn valmistuttua, syksyllä 2011, koska muusikon omien sanojensa mukaan hänellä oli vahva tarve ja fiilis siihen. Ja niinhän se taitaa mennä, ettei ole olemassa teeskentelytaitoa, jolla voisi salata rakkauden tunteita.
Jokainen tuntee parhaiten omat elämänvirtauksensa, mutta vain harva osaa tehdä niistä kymmenien tuhansien ihmisten elämää koskettavia lauluja. Tarvitaan lahjakkuutta. Sävellystyöhön tarvittavan erakkomaisen luovantilan saavuttaakseen taiteilija tarvitsee väkevän latauksen uskoa omaan tekemiseensä ja oman pään kanssa työskennellessään armottomalta tuntuvan itsekurin. Lisäksi tarvitaan herkkyyttä löytää sävelrunouteen eli sanoituksiin ne riimit, jotka parhaiten iskostuvat aikanaan kuulijan mieleen. Luovuuden todetaankin olevan tila, johon jokainen sukeltaa tavallaan.

Laurin, syntypohojalaisen miehen, sanoitusten vahvuutena lienee ainoalaatuinen herkkyys ja rohkea elämän tutkiskelu sisältä käsin – kyky muuntaa sisin sanoiksi. Hänen oman näkemyksensä mukaan vahvuutensa lauluntekijänä nivoutuvat elämänkokemukseen:

”Ei tässä enää parikymppisiä olla, vaan takana on elämää, josta ammentaa. Kaikki levyllä laulettu on itse koettua jollakin tapaa ja pystyn aiheista jokseenkin uskottavasti silloin laulamaan”, laulaja kertoilee tyynenä.
Henkilökohtaisuus tekeekin biiseistä mielenkiintoisia ja kiehtovan kauniita kuunneltavia, kuin elämänkertaa laulun sanoin lukisi.

BIISEJÄ KÄYNNISTÄMÄSSÄ

Taiteilijan työ on alati omalle luovuudelle nöyrtymistä, jotta kipinä tekemiseen säilyy. Tyyneydestä päätellen Lauri näyttää löytäneensä musiikin maailmassa ne saappaat, joissa hän parhaiten viihtyy. Laulun teon hän aloittaa aina sävelillä, nk. kitaran ”rämppäämisellä” ja biisejä saattaa syntyä lyhyessä ajassa kymmeniä. Aina ei luovuus kuitenkaan ole yhtä herkillä, mutta itsensä tuntien taiteilija ei luovuta silloinkaan:

”Työstän montaa sävellystä yhtä aikaa ja joskus homma takkuaa. Silloin vaan pusketaan ja tehdään mentaliteetilla vielä, vielä, vielä… jaksaa jaksaa! Mä en oo luovuttajaluonne. Sitä jotenkin pääsee eteenpäin, kun tekee vaan. Se avaa herkkyyden uudelleen. Tällä levyllä olin jumissa esimerkiksi Orjanruusu- nimisessä biisissä. Pyysin Millaa avuksi ja parin päivän soiton jälkeen kertsi löytyi”, kuvaa Lauri kokemiaan luovuuden ponnisteluhetkiä.

Taiteilija lausuu olevansa laulunarkomaani rakentaen aihioitaan täydessä yksinäisyydessä ja mietintähiljaisuudessa, poissa ulkomaailman ääniltä ja katseilta. Tämän levyn biisien käynnistys- ja sävellyspaikkoja ovat olleet mm. Pomarkku, Rooma, Turku, Paattinen ja Helsinki. Yksi tärkeimmäksi muodostuneista paikoista löytyy kuitenkin Vakka-Suomesta, Taivassalosta Lahdenperäntieltä, suomalaisen maalaisidyllin keskeltä, missä Lauri mielellään rentoutuu keikkarundien jälkeenkin. Pollin Pihan kaunis perinnepihapiiri, tupakamareiden kodikas tuoksu sekä salin kansallisromanttinen sisustus virittävät herkän sanamaalarin aistit vireimmilleen.

Levylle on päätynyt myös musiikillisen yhteistyön hedelmiä. Lauri luonnehtii, että Tuure Kilpeläisen kanssa tehty yhteistyö biisiin Tulkoon mitä vaan, toi siihen uutta sykettä. Tuuren ja Laurin yhdessä loihtimat sanat ja Laurin työstämät sävelkulut kulkevat kauniisti toisiinsa kietoutuneina, kuten levyn teeman mukaisesti voi olettaa. Puolikas-biisin sanoituksen on puolestaan tehnyt Saara Törmä, joka tunnetaan mm. Jesse Kaikurannan biisien sanoituksista.

Yhteenlaskettuna tämän uutukaisen valmistelussa on kehkeytynyt kaikkiaan reilut viitisen sataa sävellysraakiletta, joista vain 11 kelpuutettiin lopulta kansan kuultavaksi albumille.

”Tuottaja Riku valitsi biisit, joita lähdettiin työstämään ja loput raakileet jäivät pöytälaatikkoon”, Lauri selventää levylle päätyneiden sävellysten valintaa.

Pianisti Milla kertoo tehneensä muutamaan lauluun kuorosovituksia ja olleensa muutenkin mukana tiiviisti levynteossa pitkin matkaa:

”Sovitusten tekeminen oli jännää ja kuoronjohdossa oleminen mielettömän jännää. Puolikas- biisiin esimerkiksi teimme rumpali Markon kanssa lähtöäänitykset, joka on hyvin harvinainen lähtötilanne”, tumma pianovirtuoosi valottaa osuuttaan sävellyksiin ja on hyvin iloinen saadessaan laulaa mm. Tulkoon mitä vaan- laulussa sooloa.

Kappaleiden lopullisen albumijärjestyksen muovailu on kuin palapelin kokoamista:

”Levyn kappalejärjestys pitäisi olla rakennettu niin kuin keikka. Sen pitäisi täyttää draaman kaari, jotta kuulija sen jaksaisi kuunnella. Biisien paikat mietittiin tarkasti yhdessä Rikun kanssa”, Lauri luonnehtii ja mainitsee sen haastavaksi ja tarkkaa mietintää vaativaksi vaiheeksi.

Lauluntekijällä on levyä tehdessään koko ajan tiedossaan aikaraja, jonka puitteissa sanojen maalaus ja sävelten kiinniotto tulee tapahtua. Hurmaan- levyn osalta tekstitys alkoi tammikuussa 2013, muutaman viikon kuluttua edellisen keikkarundin päätöskeikasta. Sana- ja sävelmateriaalin luomisen jälkeen oli levytaipaleella edessä hyvin toisenlainen vaihe, varsinaisen tiimityön aika. Tehdystä metripakasta alettiin huolitella yhdessä bändin ja muiden äänitysalan ammattilaisten kanssa loistoonsa puhkeavia luomuksia. Joskus valmistusvauhti oli hyvinkin tiivistä ja päivät pyörähtivät uuteen vain muutaman tunnin yöunilla. Mutta yhdestä ei tingitty silloinkaan. Levylle päätyvän työn laadun tuli olla takuuvarmaa, kuulijoiden korville luontuvaa:

”Tään levyn biisit on iloista, säväyttävää, tunteikasta, pohdiskelevaa ja itkettävääkin musaa”, muusikko kuvailee sisältöä polttoaineenaan ilo, rakkaus ja intohimo musiikkiin. Levystä piti tulla ennen kaikkea ehyt ja kuunneltava, elämän myötätuuliin ja päivien myrskyihin sopiva, sydämenpuhdistavaa laatua oleva kokonaisuus. Ja totta kai sen tulisi löytää tiensä moniin, moniin koteihin.

LEVYN TUOTTAMISEEN

Uusien tavoitteiden asettaminen, riman nostaminen ja palava halu kyydittivät levyntekoa eteenpäin, kohti julkaisuhetkeä. Siihen asti päästäkseen mestari oli biisiensä kanssa pitkään todella herkillä, mutta ei tyystin yksin. Kalliota vahvempana tukena, järjen äänenä ja valtatien suunnannäyttäjänä Laurilla hääri Polte- levyltäkin tuttu, kokenut ja ansioitunut musiikkituottaja, Riku Mattila. Artisti koki tarvitsevansa aisaparikseen lujauskoisen visionäärin, jotta levy valmistui ja siitä tuli super. Vuonna 2005 alkanut yhteistyö Rikun kanssa oli jälleen saumatonta ja Laurin luottotuottaja toimikin levyn kapellimestarina:

 
”Riku on rakastava, reilu, tiukka ja ehdoton, myös periksi antamaton, kuten minäkin. Hän määräsi tahdin studiossa ja hänen panoksensa levyä tehdessä oli valtava. Hän on ollut mukana alusta alkaen ja teimme mm. kaksistaan pari nauhoitusrupeamaa Mäntyharjulla. Hänen sanelemanaan tein myös kaikki biiseihin tulevat muutokset. Muokattavaa tuli tälle levylle paljon, sama biisi meni ympäri monta kertaa, mutta se toisaalta kuuluu tähän työhön”, Lauri sanailee biisityöstä nyt jo huojentuneena.

 
Kaikkein vaikeimmaksi hetkekseen tätä levyllistä valmistaessaan Lauri toteaa tekstien kirjoittamisen ja niiden työstämisen. Mutta taitavan sanotaan selviytyvän sellaisesta tilanteesta, johon ennakoiva ei ikinä joudukaan. Ja paikkansa se taitaa pitää, sillä jokaiseen työhön kuuluvat takapakit. Lauluntekijä, kuten kuka tahansa muukin, selviää niistä kuitenkin parhaiten eteenpäin suuntautuvalla askelluksella sekä työtovereiden kannustusten lisäksi huumorilla. Moni tuuli kääntyy myötäiseksi, kun periksi ei anna, vaan tekee työtä:

”Muutoksen tie on ainut oikea tie elämässä. Mun elämä on aina täydessä kaaoksessa ja sehän auttaa jaksamaan… Ilolla jaksaa enemmän”, toteaa terveen ja tarttuvan elämänasenteen kanssa porhaltava laulaja.

KOHTI ÄÄNIHARMONIAA

Fiksut ovat joskus todenneet, että todellinen tutkimusmatka ei ole uusien maisemien etsimistä, vaan uusin silmin näkemistä. Samaa kaavaa noudatti myös Lauri lauluja tehdessään, sillä onhan musiikkimaailmassa biisejä valittavana jo jokaiseen tunnetilaan ja elämänvaiheeseen.

Ääniharmonian löytymiseen ja uusien musiikkimaisemien synnyttämiseen miehellä oli tälläkin kertaa mukanaan suuri joukko musiikin ammattilaisia, tärkeimpänään bändin, Revohkan, jäsenet pianisti Milla Viljamaa, rumpali Marko Timonen, basisti Arttu Hasu sekä kitaristit Jarkko Kumpulainen ja Jaakko Kääriäinen. Jokaisella heillä oli näkemyksensä ja vahvuutensa ammennettavanaan levyn sisältöön ja sitä kunnioitettiin. Todellista tiimityötä ja perinpohjaista avoimuutta siis, jotta biisien monitahoinen tarkastelu toteutui ja levystä tuli lyömätön:

”Tällä levyllä bändin merkitys on suurempi kuin Polte-levyllä, koska porukka on hitsautunut niin tiiviiksi. Milla on esimerkiksi tehnyt mielettömän ison työn levyn eteen”, Lauri muistuttaa silmiensä loisteessa näkyvän ja äänessään kuuluvan suuren kiitollisuuden.

Samaa hyvän yhteishengen ja reiluuden säveltä hehkutti myös Milla:

”Mahtavaa porukkaa yhdessä! Voi ja uskaltaa ehdottaa mitä vaan, eikä tule tyrmätyksi”, kertoilee monipuolinen musiikkiosaaja innoissaan.

Äänitysvaiheessa mittavassa roolissa olivat Anssi Växby, miksaaja Juha Heininen ja äänittäjä Risto Hemmi, eikä Rikua sovi unohtaa tässäkään vaiheessa. Toukokuun alussa äänitysten alkaessa paikkana toimi Finnvox- studiot Helsingin Pitäjänmäessä ja myöhemmin kesällä äänityksiä jatkettiin HIP-Studioilla Helsingin Kruunuhaassa. Pariin otteeseen Lauri kävi äänittämässä laulujaan kaksin Rikun kanssa Järvi-Suomen syleilyssä, Mäntyharjulla. Kesäiset äänityspäivät alkoivat normaalisti hyvissä ajoin aamupäivän puolella venyen pisimmillään reilusti iltauutisten taakse. Lauluäänen sulouden ylläpitämiseen ja sen herkistelyyn artistilla oli selvät, hyväksi havaitut lääkkeet:

”Ääntä huolletaan nukkumalla, saunomalla, uimalla, juoksemalla ja juomalla kuivaa valkoviiniä 24cl. Aika yksinkertaisia asioita, mutta ne auttaa”, toteaa samettiääninen lauluri.

Hän löysi nopeasti sanat myös verratakseen menneen kesän urakkaa Polte-levyn äänityksiin:

”Tunnelma oli vapautuneempi ja valoisampi. Ja rakastavampi, kiihkeämpi. Biisien mielenkiinto on valossa, rakkaudessa, pussailussa ja kiihkossa!”

Biisien valmistuttua niitä ovat päässeet kuulemaan bändin lisäksi mm. runoilija Heli Laaksonen sekä Voice of Finland:sta tutut tuomarit, Laurin ystävät, Michael Monroe, Paula Koivuniemi ja Elastinen. Viimeksi mainitun sanoin ”Lauri on tehnyt sinkkukappaleesta hitin.” Myös faneilta tullut palaute vaikuttaa tekijään, se kuunnellaan aina:

”Minulle on kaikkein tärkeintä kuulla tavallisen ihmisen kommentit musasta. Sitä odotan kaikkein eniten”, Lauri tähdentää ja odottaa innostuneena yleisön vastaanottoa ja reaktioita uutukaisistaan.

FANIEN PYÖRITYKSESSÄ

Teet mitä tahansa ja jotkut ihmiset eivät silti rakasta sinua. Teet mitä tahansa ja jotkut ihmiset rakastavat sinua silti. Tämän ajatuksen takana on ennen kaikkea julkisen työn ihanuus ja toisaalta sen nurjapuoli. Vaaka kääntyy lopulta kuitenkin siihen suuntaan, millaisen kuvan itsestäsi ja tekemästäsi työstä annat muille. Näin on käynyt myös Laurin kohdalla, koska herran omat sanat levystään istuvat täydellisesti myös häneen itseensä ja iloa pursuavaan elämänasenteeseensa:

”Valoisuus, positiivisuus, energisyys, rentous – Oooon niiiin tulessa, enkä meinaa nahoissani pysyä!” hän hehkuttaa avoimena, villiintyen levynsä sisällöstä ja biisien sanoituksien tuomasta hyvästä.

Voi väittää, että mies tuntee faninsa paremmin kuin moni suomalainen omat kaukaisemmat sukujuurensa. Tämän voi päätellä siitä, että heille pidetään vähän väliä facebookissa LateNighteja, heille lähetetään kiitoskortteja vastauksina runsaslukuisiin faniposteihin, heitä ikuistetaan kaverikuviin, morjestellaan kesken kauppalareissujen ja papereita nimmaroidaan hymyposkilla kadulla ohikulkiessa. Faneja ei unohdettu edes kiireisimpinä äänityspäivinä – heille, heidän kanssaan ja heitä varten tätä matkaa tehtiin:

”Teemme kaikkemme, että pääsemme taas läpi ja yli pimeän ajan. Rakkautta on tulossa koko levyn täydeltä!” levyntekijä tiivistää hyväntahtoiset ajatuksensa kuulijakunnalleen.

Myös Millan odotukset syksyä ajatellen olivat elokuun ennakkokuunteluiden aikaan täynnä keikkakaipuuta:

”Takana on pitkä keikkatauko ja totta kai jännittää, mutta kyllä me kaikki keikoille pääsyä nyt odotetaan”, kaunotar sanailee ajatuksiaan silmin nähden väristen.

SAAT SYTTYMÄÄN – HURMAAT

Levy on hehkulla viimeistelty kokonaisuus, juhla-asussaan, jo ojennettu kauppojen hyllyille ja tilattavissa nettipuodista. Kesän aikana sen sisällöstä nostettiin yhdessä Universal Music:n Satu Snellmanin ja tuottaja Riku Mattilan toimesta yksi biisi sinkkulohkaisuksi, alkupalaksi, makuhermoja herättäväksi maistiaiseksi tulevasta. Lauri kuvailee Saat syttymään- biisin tunnelmaa ja sanoitusta intohimoisen estottomasti:

”Valo, energia, hurma. Rakkaus, joka meitä ihmisiä aina vaan polttaa. Jokainen etsii suurta, kiihkeetä rakkautta ja se on sinkun jutska!”

Tuleva levyllinen on siis sinkun jatkona sitä, mitä ihminen rakkauselämässään saattaa kokea, mutta ennen kaikkea:

”Se on kaikille niille, joilla on tunne-elämää sisällään. Levy pursuaa suuria, vahvoja, väkeviä tunnetiloja. Hurmaan- levyllä on kaikki rakkauteen liittyvät tasot, jos näin voisi sanoa. On valoisaa rakkautta, on pimeää rakkautta, on tulista rakkautta. On seitsemät synnit, on viaton sydän ja rakkaus ajaton!” hehkuttaa levyntekijä riimeillen.

Muusikko on herkistynyt matkan varrella lukuisia kertoja kyyneliin ja odottaa levyn musiikin liikuttavan myös yleisöä. Odotus oli tekijälleen kutkuttavaa, mutta albumin käteen saatuaan hän tiesi oitis, mitä tekee:

”Teen enemmän töitä tän eteen. Levyntekoprosessi oli hurmosta, iloa ja liikutusta, mutta erityisen tyytyväinen oon kokonaisuutena linjaan ja biiseihin. Tästä tulee valoa ja voimaa kaikille!”, Lauri lupailee katsoen luottavaisena tulevaan.

Jokainen työ alkaa päätöksellä yrittää ja ainakaan sitä ei tältä viehättävää seuraa olevalta sanasepältä ole puuttunut. Levyntekobaanaa paahdettiin armottomalla halulla ja väkevällä askeleella, pysähdellen tuumimaan välillä kuin kahvitauoille tienvarsien näköalapaikoilla. Mutta vaikka Laurin vahvuuksiin asioita tehdessä luetaankin määrätietoisuus ja sitkeys, pilkahti matkan varrella ajatuksia jo ajasta levyn julkaisun jälkeen. Kesän aikana muusikko paljasti useamman kerran kaipaavansa jo lavalle ja elokuun alun ilta-auringossa hän tiivisti ajatuksensa näin:

”Viime viikkoina on tullut keikkakaipuu. Tänäänkin olin ajatuksissani nousemassa lavalle ja sisimmässäni tunteilin. Rihannan keikalla kesän loppupuolella kyynelehdin, kaipasin jo todella”, lava-artisti myöntää avoimena.

Laulaja on antanut levylleen kaikkensa, kuten intohimoisesti työtään rakastavalta musiikkimieheltä saattaa odottaa. Kesäauringon säteet, ojanpientareita kiertävien kukkien sävyt, järvisuomen vedentuoksuiset tuulet sekä pilvisten päivien pisaroinnit ovat lähtemättömästi kiinni laulujen tunnelmissa – istuudu Sinä vuorostasi pehmoiselle ja anna musiikin hoitaa loput.

Teksti: Leena Mustonen
Kuvat: Lauri Tähkä ja Pollin Piha