Kauppakeskus Kaaren valoisaa aulatilaa täydentää mustanpuhuva esiintymislava. Pienen hetken kuluttua siihen kiipeää Hurmaan-levyn lauluääni kera kitaristin, juhlistamaan avajaispäivän tunnelmaa ja viihdyttämään kassikätisiä kaupoilla kävijöitä. Aavistus ennen Laurin ja Jarkon pientä akustista keikkaa käytävillä laineilee. Kulkijat silmäilevät värikylläisiä kauppaikkunoita ja toistaan tehokkaampia tarjontoja. Myös aulakahviossa kuhisee. Kaksi viereiseen pöytään päätynyttä naisihmistä kuuluvat avaavan keskustelun mustaan esiintymisasuun pukeutuvasta miehestä, nähtyään hänestä vilauksen käytävällä kitaransa kanssa. Naisten keskustelu vierii vuosien taa, keikkoihin, joiden takuutavaramerkkinä oli pohojanmaan murre ja nahkahousut. Puheinnosta päätellen he tahtoisivat vieläkin näin ja aikovat jäädä kuulemaan uuden levyn antia.

Katsojarypäs tiivistyy lavan äärelle kellon osuessa puoli seitsemään. Lavalle hyppäävä parivaljakko on sonnustautunut kuin merkkivaateliikkeen miesmallit ja pieni yhteinen hetki on valmis alkamaan. Esiintyjien huoliteltu ulkonäkö ja akustinen soitanta neljän kappaleen verran herättää kiinnostusta, sillä kymmenet lavan ohittavat hidastelevat askeliaan, pysähtyvätkin ja kääntävät katseensa musiikin suuntaan. Laulu ja soitto sukeltelee ihmismereen hätkähdyttävän tehokkaasti. Tämän toteaa Laurikin hämmentyneen kiitollisena Puolikkaan tulkittuaan. Myös muut pienessä iltahetkessä kuullut kappaleet; Saat syttymään, Orjanruusu ja Polte, tuntuvat koskettavan kuulijoita.

Railakkaiden aplodien saattamana ja musiikillisen osuuden päätyttyä artisti istahtaa pöydän ääreen fanikorttiensa kanssa. Tussi viuhuu villisti ja korttipino hupenee tasaisen varmasti. Kameravalot läikkyvät ja Laurin tapaa kohdata faninsa voi vain ihailla. Iloinen hymy, huomaavaisuus ja lämpö näkyvät kauas. Ehkäpä tällaisen tavaratalokeikan menestyksen voisikin kiteyttää ajatukseen menestymisestä – se saavutetaan, kun uskaltaa tehdä elämässään asiat omalla tavallaan ja luottaa pienten kohtaamisten synnyttävän lopulta suurta. Ehtymättömän fanijonon edessä, puolentoista tunnin nimmaroinnin päätteeksi, voisi luulla hymyn jo hälvenneen, mutta ihmislämmöstä energiaa saava Lauri kuittaa innoissaan:

”Hyvä fiilis ja mahtavan paljon väkeä kuuntelemassa. Hieno ilta.”

Arvoitukseksi jää, mitkä mahtoivat olla kahvilapöydässä keikkakokemuksiaan kertailevien naisten tunnelmat iltahetkisen jälkeen.

Teksti ja kuvat: Leena Mustonen