Keikka-illan eteen ja sen onnistumiseksi artistilla työskentelee taustallaan taitava joukkio työmyyriä. Tarvitaan ihmisiä, jotka roudaavat tarpeiston lavalle ja sieltä autoon, ohjaavat keikkalavan vellovaa valomerta, paketoivat soitannan volyymit kohdilleen, kiristävät laulun riemussa löyhentyneet kitaran kielet ja myyvät Lauri-tuotteita niitä tarvitseville. Unohtamatta tietenkään lavalta löytyviä soittotaitoisia. Myös kuljettaja tälle pitkiä työtunteja uurastavalle keikkakaravaanille löytyy. Keikkakasvo haastattelussa valotetaan vuorollaan heitä, jotka mahdollistavat Laurin keskittymisen täysipainoisesti siihen, jota hän rakastaa.

1. Keneen saamme tutustua?

Tänään tutustumme henkilöön, joka vastaa esimerkiksi logistiikan varmistamisesta, yhteydenpidosta keikkajärjestäjän kanssa ja Laurin kitaroiden virittämisestä soittokuntoon. Yleensäkin hoidan sen, että järjestelyt on kondiksessa. Herään ekana ja meen nukkumaan viimeisenä. Se kuvaa työtäni hyvin.

2. Millaisia työhanskoja keikkarundeilla kulutat?

Kyllä kulutus on kauniista pinkeistä karvahansikkaista aina paksuihin isoihin kumihanskoihin saakka.

3. Kuinka keikkatauon ajan olet saanut kulumaan?

Keikkatauko meni hyvin. Olen äänitellyt musaa, tuottanut yhden kaverin bändiä, soittanut kitaraa ja tehnyt muutaman keikan kavereiden kanssa. Lisäksi olen kuunnellut paljon ja erilaista musaa. Musabisnes on alkanut kiinnostaa ja olen lueskellut siitä kirjojakin. Ja oonhan mä käyny myös päivätyössä.

4. Miten olet päätynyt työhösi?

Olen aloittanut musiikkiharrastukseni 6-vuotiaana ja soittanut rumpuja, saksofonia ja kitaraa. Tähän kiertuemanun hommaan olen päätynyt sitä kautta, kun vuonna 2004 lähdin opiskelemaan Pirkanmaan ammattikorkeakouluun nk. roudari- linjalle. Sieltä valmistuttua olen tehnyt töitä alalla ja päädyin joskus vuonna 2006–2007 Laurin ohjelmatoimistoon töihin. Sen jälkeen on tehty erinäisiä yhteisiä duuneja.

5. Millä sanoilla kuvailet omaa työntekoasi?

Tähän työhön tarvitaan rauhallisuutta ja hyvää paineensietokykyä. Tarvitaan myös hyvä tilannetaju ja toki kun tunnen porukan niin hyvin, tiedän, miten kannattaa toimia missäkin tilanteessa. Tässä oppii väkisinkin ymmärtämään erilaisia näkemyksiä.

6. Ikimuistoinen keikkakokemus Sinulle.

Tekniseltä puolelta paras kokemus on Ylläkseltä 2000-luvun loppupuolelta. Meiltä hajos etupään mikseri eli saliäänen sielu, ekan biisin aikana. Siinä tehtiin sit viidessä minuutissa ratkaisu ja miksattiin puhelinyhteydellä, monitorimikserillä se keikka loppuun ja kaikki meni onneksi hyvin. Kaikki oli tyytyväisiä keikkaan. Tekniikan oikutellessa pitää pystyä toimimaan nopeesti ja toisaalta pitää tietää, mitä tekee, niin homma voi jatkua.

7. Hurmaan- levyn lempparibiisi.

(pitkä hiljaisuus… ) Hessa on selkeesti erilainen ja rohkea. Linjasta poikkeava ja siksi mun lemppari.

8. Mikä on suhteesi musiikkiin?

Olen intohimoinen musiikin harrastaja ja kuluttaja. Olen vasta raapaissut pintaa ja haluan mennä syvemmälle. Musiikki on hienoa ja primitiivistä. Se asuu meissä sisällä ja tapa miten sitä tuodaan esille, on hienoa. Ajattelen niin, että ihminen on oppinut laulamaan ennen puhumistaan.

9. Mihin musiikkia mielestäsi tarvitaan?

Musiikilla on niin moninaisia tarkoituksia. Se on hyvin henkilökohtaista. Musiikki on aina läsnä, jotkut peilaa sitä kautta itseään ja löytää itsestään uusia asioita.

10. Mikä on mielestäsi täydellinen laulu, jota kuuntelet ja johon palaat aina vain uudelleen.

Hmmmmmm…..Raskaan työpäivän jälkeen, kun haluaa olla rauhassa ja kuunnella musaa rauhassa, niin Aaron Nevillen  It feels like rain on hieno biisi. Siinä on kaikki kohdillaan ja sitä kuuntelen usein.

11. Mikä laulu Sinua kuvaa parhaiten työssäsi?

Kyllä se on yksinkertainen lastenlaulu.

12. Terveisesi Latelle ja Revohkalle.

Pysykää aikataulussa, ei ruveta lipsuu. Ja niin, totta kai, tsemii alkavaan rundiin!

13. Mitä haluat kysyä kuulijoilta?

Pitäisikö tekniikan työvaatteet olla mustat vai ehkä enemmänkin beiget?

 

Teksti ja kuva: Leena Mustonen