Keikkakasvohaastattelussa on vuorossa mikserin ääreltä valoaaltoja keinuttava, sävymaailman luoja sekä valojen välähdykset iskun tarkkuudella löytävä hyväntuulinen mies, Toffe.

 

Olet keikkojen aikana salin parhailla paikoilla työsi puolesta. Mitä kaikkea työnkuvaasi kuuluu?

Yritän valoilla tuoda sen fiiliksen ja tarinan, mikä laulussa on. Luon valoilla siis visuaalisen tunnelman. Vastaan lavan valoista ja tietenkin niiden roudauksesta. Olen rauhallinen enkä stressaa, vaikka tulisi ongelma.

Kuinka kommunikoit lavalla olijoiden kanssa?

Meillä on ns. komentolinja lavalle eli mikin kautta suora yhteys Samiin. Suoraa näköyhteyttä ei ole lavaan välttämättä joka hetki. Välillä se tekee valojen ohjauksesta hankalaa ja haastavaa nähdä kokonaisuus.

Millainen suunnittelu valotyön takana on ennen keikkaa?

Kuuntelen biisejä ja opettelen niitä kotona paljon. Visiot valojen osalta syntyy jo siinä vaiheessa. Olen piirtänyt ja esiohjelmoinut valot tietokoneen kautta ennen keikkaa ja kun keikkapaikalle tullaan, sitten katsotaan tarviiko niitä muunnella. Millin tarkkaan ei voi etukäteen tätä työtä tehdä, koska fiilis on tärkeää ja pitää säilyttää. Tää on luovaa työtä.

Lavan rakennus on kuin palapelin kokoamista. Kuinka monta valoa keikkaa varten lavalle asetellaan?

Riippuu keikkapaikasta ja lavan koosta. Meillä kulkee mukana klubisetti joka soveltuu baarikeikoille ja pienempiin tiloihin hyvin mut jos on tiedossa isompi lava ja tila niin joutuu tilaamaan erikseen lisävaloa.

Kun muistelet Suomen keikkapaikkoja, mikä niistä on valomiehen makuun?

Lahden Sibelius- talo, koska siellä on korkealaatuista tekniikkaa ja huippu henkilökunta töissä.

Millaisia rappusia olet kiivennyt nykyiselle näköalapaikallesi?

Yleensäkin näihin valohommiin päädyin niin, että mua kysyttiin vuonna 2007 roudaamaan erästä toista bändiä ja sit yhdellä sen bändin keikalla mä pääsin valojen ääreen. Tiesin bändin biisit ja hyppäsin puikkoihin managerin opastuksella keikan toiseksi puolikkaaksi. Kaikkiaan tähän on tultu siis kantapään kautta. Yleensä näihin hommiin tullaan tutun kautta ja niin päädyin Laten porukkaan. Mulla on koko ajan lisää opittavaa valoista ja myös halu oppia. Lueskelen alasta sekä kattelen keikkavideoita ja saan sieltä uusia ideoita.

Pikkujouluaika on kiivaimmillaan, millaista on Toffen lempparimusa?

Laidasta laitaan. Olen metallimiehiä, mutta työn kautta kuuntelen bluesista kirkon polttoheavyyn ja kaikkea siltä väliltä. Kun haluu vähän rauhottuu, sitä fiilistelee toisia juttuja. Kuuntelemani musa on tasainen sekoitus ja sanat ovat tärkeitä. Sen pitää olla uskottavaa. Ja jos yhden hyvän levyn mainitsen, niin Chris Jones: Smoke and Noise. Levyllä on mies, kitara ja huuliharppu sekä tosihyvät sanoitukset.

Miten asennoidut musiikkiin?

Se on suuri osa elämää, kuuntelen musaa kotona ja soittelen kitaraa ja bassoa. Työssä on koko ajan musaa. Pienestä asti se on ollut tärkeää ja perheessä veljet ja äiti soitti ja lauloi. Itse soitin bassoa ja kitaraa eri bändeissä, mutta sieltä ei menestystä tullut ja lähdin äänihommia opiskelemaan ja siitä roudaamaan.

Hurmaan levyn lempparibiisi?

Tulkoon mitä vaan. Kuuntelin sen ekan kerran ja siinä on hyvä tunnelma. Siihen on kiva tehdä valoa.

Terveisesi Revohkalle.

Hyvä tyypit!