MENNÄÄN TUNTEEN TÄMÄN MUKAAN: Lapin rundin tunnelmia

Kevätauringon huuhdellessa viimeisiä lumia ja säteiden lämmittäessä poskia, mieli väkisinkin vapautuu liiallisesta. Lähtöaamu lähenee ja Lapin lumous lipuu mieleen – parin vuoden tauon jälkeen tuntureiden turnee käy toteen. Aamuyön tunneille venähtänyt koti-ilta ennen alkavaa luo sopivan lähtöfiilis väsyn, myös osalle esiintyjistä. Fiilistä nostattavissa treenitunnelmissa tavaroita on kasailtu päivien ajan ja siirretty ne keikkabussi Sinisen suojiin. Ajatukset tarkentuvat viipyilevien ajatusten lomassa hetkeksi bussikuskin tavoin aikatauluihin ja ajoreittien suunnitteluun, mutta matkaa ei tiedä ennakoida liiaksi, se rakennetaan hetkittäin.

28.3. Kemi, Corner Inn

Bussi käynnistyy ja perjantai venyttelee heti aamusta aurinkoisena. Matka Kemijoen suistoon taittuu täysillä valoilla ja vastassa on matalakattoinen Corner Inn sekä Perämeren suunnalla laskuaan tekevä aurinko. Odotustunteina väkeä virtaa alakerran saliin istumaan, osa tanssimaankin kuin tietäen ennakon tulevasta riemusta. Eijan fanituotepöydän äärellä käy vilkas porina.

Turneen aloituskeikkaan hypätäänkin täydellä vauhdilla, ns. räjähtävällä voimalla. Lavan pienuus ja aloituskeikan kuplinnat eivät tunnu vastaavan toisiaan, sillä Laurin liikehdinnät tunnetusti kulkevat lavan oikeasta vasempaan ja lattiasta kattoon, äkkiarvaamatta. Mutta läheisyys lämmittää. Lava keikkuu ilosta, tihkuu hikeä ja kuuntelijat kannattelevat käsiään ilmassa. Kemissä pidetään kiinni tämän päivän kahvasta, tuntematta huolia huomisesta. Salillisen sytyttyä, musiikin jo tauottua tekniikan pojista osa kertoo tehneensä vaatimattomasti 19h:n työpäivän ennen illan ensimmäistäkään biisiä. Aamu-, päivä- ja iltavuoron päätteeksi heillä on edessään vielä yövuoro ennen lepoa.

29.3. Oulu, Tähti

Rundin toisen päivän keikkakaarteet päätyvät kevätlauantaita viettävään Ouluun. Tähden tunnelma hiipii hiljakseen ja puolilta öin alkava odotuttaa. Ilotunteinen väki herättää lavalla olijoiden innostuksen kuitenkin hetkessä ja päinvastoin. Kuuden erilaisen biisilistan meiningillä ja Laurin pyynnöstä lähetettyjen biisitoiveiden yhdistelmänä ilta on maksimisykkeet saavuttava kokonaisuus. Pitkästä aikaa kuullaan mm. Suojaan kaikelta, Sinun täytyy minun luokseni tulla, Nuoret villit rakastavaiset ja Jos sä tahdot vain niin. Vauhti pysyy aina viimeiselle minuutille saakka, eikä artistin housuissa halkioksi pamahtanut pieni reikäkään anna syytä hidastella. Pikemminkin huumorilla kuitattu housurevähdys rentouttaa tunnelman valloilleen.

Kesäaikaviisarit väännetään tässä yössä kohdilleen ja artisti tunnelmoi osuvasti sen kunniaksi kolme viimeistä paljain varpain, lavahelteestä nauttien. Heinäkuun lämpöisyys löytää siis kevääseen, kun musiikin tekeminen ja siitä saatu energia yhdistyvät, yleisön heittäessä sekaan vielä oman hurmoksensa. Oulussa nautitaan musiikin viemästä.

31.3. Levi, Hullu Poro

Lumivallit suurenevat, vitivalkoisuus hohtaa ja sinipilvettömältä paistava jaksaa ilahduttaa. Levi saavutetaan maanantaina. Rinteet kuhisevat toppapuvuissa liukuvia laskettelijoita ja latuverkostoilla suihkii hiihtointoa pursuilevat etenijät. Kolmannen illan hurjasteluun valmistaudutaan osin musiikillisesti, tsekkaamalla Pastorin ja Hanna Pakarisen duo ennen varsinaista näytäntöä. Näin myös laulajan osalta.

Hullu Poron lavan luulisi riittävän lavaliikkeisiin tottuneelle ja ison yleisön edessä viihtyvälle esiintyjälle, mutta Laurin tapauksessa tämä ei kuitenkaan riitä. Antilooppimaisin jaloin ja telinevoimistelijan notkeudella Lauri tervehtii myös yläkertaan kiivenneet kuulijat: he saavat omat halauksensa ja huomionsa keikkakiipeilyyn erikoistuneelta mieheltä areenan dj-kopin katolla. Tämän koettuaan yleisöstä virtaa lisävimmaa ja antautumista eikä Levin illassa voi sanoa jääneen hikoilematta pisarakaan, ei hymyilemättä hymyäkään. Illassa on huvipuistotunnelmaa.

1.4. Ylläs, Äkäshotelli

Aprilliaamu kajastaa tunturin kupeesta kirkkaana ja pakkasmittari näyttää talvea. Edellisillan keikkamenosta häkeltynyt Lauri jutustelee aamupalapöydässä iloissaan, vaikka kroppa tuntuu olevan kovilla kolmen edeltävän vauhti-illan jäljiltä. Niinpä ennen siirtymää ja Äkäshotellin monokansan lämmittelyä on vuorossa pientä lihashuoltoa.

Illan päätyessä Pirtukirkon keikka-aikaan tunnelma herahtaa ja Ylläs yllättyy. Heti ensimmäisen biisin jälkeen ladulla piipahtaneen laulajan ja Revohkan voi todeta olevan uskomattomassa vireessä kuin jatkaen edellisillan lystistä. Mm. kattohirrelle keinumaan ja tanssiväkeä laulattamaan kiivennyt Lauri on fiiliksissä, Pastori soittaa sydämensä kyllyydestä sovittaen osan biiseistä uuteen muotoon ja muukin Revohka irrottelee, antautuu. Illasta toiseen varmaotteinen basistikin saa osansa iltavillistä; yllätyspusun partaansa lavan vikkelimmältä. Aprilli on arvaamatonta aikaa.

2.4. Saariselkä, Tunturihotelli

Keskellä viikkoa päästään nauttimaan Saariselän tunturimaisemista. Porot löytyvät lyhyen matkan päästä ilta-areenasta, tuuli tungeksii nurkkapielissä ja kevätmerkit odottavat vielä lumen alla vuoroaan. Artistin ja Revohkan aloittaessa Tunturihotellin väki lämpenee kuin hetivalmis kiuas. Monokansa osaa tanssiaskeleet ja lavaväki lyö löylyä. Raikkaassa musaillassa mennään Laurin mallilla ripaskaa ja kurotellaan kohti peilikattoa mikkiteline takamuksessa. Pienen hengähdyksen tähän iltaan, kuten pariin edeltäväänkin, tuovat biisilistan rauhoittavat tunnelmoinnit: Tehtaankatu ja Reikäinen taivas.

Paikalle tulleet ivalolaiset Anne ja Eija ystävineen ovat niin ikään myytyjä jälleen kerran Laurin ja Revohkan illasta. Ja miksipä ei, sillä pyörätuolissa istuvan Annen odotus palkitaan täydellisesti; Lauri käy tervehtimässä tuttuaan kädestä pitäen, halaten ja hymyllä kiittäen. Huomaavaisuus kumpuaa sydämestä, läsnäolo liikuttaa.

Illan kokemuskirjo ja taitavasti soitettu musiikki hämmentää taas kerran – tunne, tekeminen ja esiintymisilo ovat aitoja, ilta toisensa jälkeen.

3.4. Levi, Hullu Poro

Viikon toinen Hullu Poro ilta enteilee vauhtia jo ennen esirippujen avautumista, sillä rundin toiseksi viimeistähän nyt viedään ja väkimeri velloo odotustaan. Eikä ennuste jää toteutumatta, vaan iltavauhti saavutetaan nopeasti, liekö osansa hyvällä lämmittelyllä. Lomailijoiden lanteille annetaan parasta viihdykettä ja musiikista nauttimaan tullut yleisö ymmärtää sen, laulaen ja lainehdellen. Alkurundin aikana kasvaneiden vahvojen tunteiden, hyvien keikkafiilisten ja toisaalta rundin lopun risteyskin saavutetaan soiton tauottua: kitara paukahtaa lattiaan, jääden siihen sijoilleen tuhannen palasina. Suuren salin sytytys musiikilla ja lavaesiintymisellä on kuitenkin taitoa, jonka tämä kokoonpano hoitaa aina kiitettävästi.

4.4. Rovaniemi, Pohjanhovi

Energiaa pakataan iltaa varten jokaisessa hetkessä kuin se vain on mahdollista, nukkumalla ja rumpali Markon sanoin myös olemalla mahdollisimman paljon yksin. Bussikyydissä eristäytyminen ja nukkuminen on aika ajoin kuitenkin kaikkea muuta kuin rauhallista, sillä tekniikan ja bändin riveistä löytyy myös heitä, jotka jaksavat riemuita. Rovaniemelle saavuttua univaje on silmin nähtävää ja myös korvin kuultavaa, mutta esimerkiksi saunasta saatu rentous helpottaa hetkellisesti.

Viikon viimeiset energian rippeet roiskitaan Jätkänkynttilän kupeessa, Pohjanhovissa. Alkutahdeista lähtien hymy välähtelee soittajien huulilla, litimärkiä keikkapaitoja lentelee soittajien silmille ja keikka tykitetään ennätysnopeasti, ennätysmahtavin tuntein. Eikä vain soittajat, vaan myös yleisö nauttii, laulaa, tanssahtelee – kovinkaan monen sydämen ovi ei voi jäädä avautumatta. Päätöskummarrusten, kiitosten ja viikon aikana kertyneiden kuulumisten vaihdon jälkeen keikkatavara siirretään bussiin – keikkakaravaani lähtee vielä sydänyön tunteina siirtymällä kohti kotia.

Seitsemän keikan viikko yhdistettynä Lapin tunnelmaan on unohtumaton matka kenelle tahansa. Sitä on Laurin ja Revohkan tapauksessa helppo verrata vaikkapa pääsyyn seitsemänä päivänä peräkkäin vuoristoradan vaunuun, sillä erotuksella tosin, ettei tässä junassa ole jarrumiestä. Toisaalta näkymät ja tunnelmat illoissa ovat kuin maailmanpyörässä keikkuessa – hiljakseen valmistautuen iltaan ja lakipisteestä katsellen näkymä häkellyttää ilta toisensa perään. Hymyin katsahdus menneeseen, matkassa taas huomiseen – Lapin palapeli täydentyi hetki hetkeltä kauniiksi, unohtumattomaksi musiikkimaisemaksi. Nöyrä Kiitos!

Teksti: L. Mustonen