Syksyn kellertävyys on metsiköissä, rantojen heinät haalistuneet, kyyt etsiytymässä talvisuojiinsa ja lintujen parvet kerääntymässä muuttoa odotellessa kaapeleille. Meren vaahtopäät puolestaan villiintymässä. Noiden syysmerkkien myötä myös haluttu ja odotettu Hurmaan- albumi on vihdoin kuulijoiden käsissä. Parasta työtä ei tehdä koskaan onnettomana ja tähän ajatukseen on helppo yhtyä artistin olemusta silmäillessä. Laurista hehkuvalla lämmöllä ja henkilökohtaisella aromilla viimeistellyt biisit ovat valmiita tulkittaviksi ihmisten sydämiin, tuomaan valovoimaa arkeen. Tallink Silja Europan vauhdikkaalla levynjulkaisukeikalla tunnelma todella antoi viitteitä siitä, kuinka laulut sytyttää, hyrisyttää, herkistää ja riemastuttaa – syksyyn on saapunut sydänten kesä.

 

..TIEDÄN ETTEI LÖYDY VERTAA, SULLE VAIKKA HAKISIN..

Silja Europa lepää kevyiden satamamaininkien liikkeissä, tietämättä lain, millainen joukko Tähkä-riemun omaavia faneja sen uumeniin kohta askeltaa. On alkamassa Radio Suomipopin-risteily ja kymmenien matkalle lähtijöiden palava halu Laurin ja Revohkan keikkakunnon katsastuksesta kihelmöi lähtötunnelmissa. Uusien biisien kattauksesta ja niiden tulkintataajuuksista tahdotaan ääninäytteitä, vaikka aavistus parhaasta väreileekin jo ilmassa. Itse artisti on hetkisen ennen laivaan siirtymistään iloinen ja totta kai innoissaan:

”Revohkan kanssa on treenattu seitsemän kertaa, viimeisimpänä äsken ja fiilikset on tosi hyvät. Tätähän sitä on odotettu. Uusien biisien sanatkin muistan jo melko hyvin. Odotan innoissani, että ihmiset tulee kuuntelemaan. Rento ja hyvä fiilis”, Lauri huikkaa terminaalin ovella mukanaan tekniikan väki ja krääsämyynnistä vastaava, aina hyväntuulinen, Eija.

Perjantaihin eli varsinaiseen levynjulkaisupäivään ja -keikkaan on yön mitta, mutta risteilevien onneksi reilun 38 minuutin levyllinen on myynnissä heti laivan moottorien käynnistyttyä. Ennen levymyyntiä lienee kuitenkin paikallaan tunnelmoida se hetki sanoiksi, kun laulaja ensimmäisen kerran sai uutukaisen käsiinsä levy-yhtiön tiloissa:

”Selailin levyä ja pohdin sitä. Olin ihan hiljaa ja mietin, tässä se nyt on, mitä on tehty ja saa nähdä miten käy. Olin toisaalta hyvin varpaillaan ja varuillaan kaikesta tulevasta, mutta mietin myös, miten hienoa: tässä se nyt on”, Lauri muistelee tyynesti, kun pitkään tehdystä työstä lopulliseen muotoonsa päätynyt punahohtoinen polttelee miehen käsissä.

Se tapahtuu, mihin todella uskoo ja usko siihen, saa sen tapahtumaan, voi levymyynnin alkaessa muusikkokin helpottuneena todeta. Tasainen virta uusia albumin omistajia lähtee hymyisenä laivan uumenissa Eijan pystyttämän myyntipöydän ääreltä ja onpa monella kainalossaan juliste ja keikkavaatettakin. Levyjen sekä korttien nimmarointiin saapuvalla tähdellä on puolestaan keikkatauon ansiosta ns. tyhjä takki. Levyn julkaisu on aina kuin veitsen terällä taiteilua, sitä odottaa jännittyneenä, mitä tuleman pitää:

”Ennakkotilausten perusteella on kyllä helpottuneet tunnelmat ja ihmiset ovat ottaneet levyn hyvin vastaan. Olen tosi otettu. Ei tätä voinut odottaa lainkaan. Ihanaa, että ihmiset on mukana edelleen”, Lauri pohtii iloissaan.

Hän astelee myyntipöydän viereen metreiksi venyneen fanijonon eteen leppoisan avoimena, kuulemaan kannustuksen sanoja, näkemään ilosta kylpeviä ilmeitä ja saamaan näin levynteossa huvenneihin akkuihinsa kaipaamaansa fanivirtaa. Hymyllä on osuessaan tapana valaista mieli, tähtäystaito kun löytyy jokaiselta. Iltahetkessä jaetuista halauksista, rohkaisuksi lausutuista sanoista ja kohtaamisista saadusta energiasta on enää hyppäys huomiseen.

..SAAN MÄ VIHDOINKIN, ILMAAN SUN LENNÄTTÄÄ..

Tallinnan rantojen loitontuessa ja merenselän avautuessa Lauri-risteilylle lähteneiden h-hetki lähenee. Aamutunnelmissaan, kuten myös tuokio ennen sound checkiä, artisti on levollinen ja hyväntuulinen odottaen samaa mitä laivaväkikin:

”Kohta päästään vetää sound check ja sit eka keikka pitkästä aikaa. Hyvä fiilis kerrassaan, eikä vielä jännitäkään”, hurmuri tiivistää tuntojaan ja jatkaa matkaansa innokas ilme kasvoillaan äänentoistonappeja korvilleen asetellen.

Se, miten keikkafiilis lopulta saadaan, on Laurin mukaan kokemuksen tuomaa varmuutta siitä mitä tekee ja luottamusta siihen, että väsyneenäkin fiilis löytyy yleisöstä:

”Kun herätessä tietää, että illalla on keikka, sitä koko päivän pohtii alitajuisesti. Adrenaliinia alkaa virrata usein viimeistään tunti ennen keikkaa ja nyt olen parin viimeisen keikan kanssa kokeillut tietoisesti rauhoittaa itteni sen tullessa. Yritän säännöstellä adrenaliinia takahuoneessa ja olen onnistunut siinä. Ajatus on siinä, että stagelle mennessä ei oo vielä maitohapoilla, vaan loppukiriinkin riittää vielä voimia. Vähän niin kuin juoksussa, tekisi mieli kiihdyttää, mutta on pakko himmailla. Keikkafiliksen tuleminen riippuu niin päivästä, mutta koskaan se ei jää saavuttamatta, sillä yleisö odottaa ja se ajatus riittää”, kuvaa Lauri valmistautumishetkiään ennen valomeren aalloille astumistaan.

Laivakeikan lähestyessä lavan reunus tihenee keikkakaipuussa tunnelmoivista risteilijöistä. Yhtä he odottavat ja yksi heidät sytyttää. Odotuksen lomassa radiojuontajat viihdyttävät yleisöä tietovisailulla ja popin aamuistakin tutuksi tulleilla sutkauksilla. Sanavalmiita juontajia seuratessa kello päätyy pian yli kahden – on aika kuulla, kuinka hurmasävelet sointuineen täyttävät ja sytyttävät laivasaliin kokoontuneen yleisön.

Saat syttymään, Orjanruusu, Pitkät pellot, Nuoret villit rakastavaiset, Syyskuun kyy, Puolikas, Tulkoon mitä vaan, Riittää meillä päiviä, Polte, Pauhaava sydän – siinä osa biisikavaldia, jolla laivallinen historian ensimmäiselle Suomipop-risteilylle lähteneitä matkailijoita hurmataan. Lähtösävelestä alkanut sytyttely, valtaisa kiihdytys ja sitä myöten saliin syntynyt hurmos kohoaa peilikaton ylle pitäen vakaan kurssinsa keikan viimeiseen tahtiin saakka. Laurin vahva tulkinta lähtee syvältä miehen sisältä, taidosta heittäytyä hetkeen:

”En mieti laulaessani biisien syntyjä enkä niiden sävellyksiä. Keskityn täysillä tekstiin, laulan paikalle tulleelle yleisölle ja olen täysillä läsnä siinä hetkessä. Vain se hetki on mielessä ja pääsen siihen fiilikseen lavalla helposti. Nautin siitä suunnattomasti”, herra avaa ajatuksiaan tuoden esille samalla kuin yllättäen, yhden syyn ainoalaatuiseen lavakarismaansa.

Tallink Siljan lähestyessä rantaviivaa meno tuntuu vain voimistuvan. Vahvana vellova yhteislaulanta ja kättenojennukset lavan suuntaan vahvistavat yleisön todella nauttivan kuulemastaan ja näkemästään. Eikä suotta, sillä kitaroiden kauloja tunnustelevat Pastori Kääriäinen ja Jarkko, bassotaajuuksilla viihtyvä Arttu, rumpukalvoihin erikoistunut Marko, pianonkesyttäjä Milla sekä samettiääninen Lauri ovat syntyneet soittamaan. Taito on hyvä syy tehdä musiikkia ja rohkea antautuminen sitä tulkittaessa välittää nautinnollisen tunnelman yleisöönkin. Lauluja tehdessä antaudutaan puolestaan aikatauluttomuuden virtaan unohtaen järkeily ja päivän rutiinit:

”Laulunkipinä tulee niin äkkiarvaamatta. Joskus tuskaisena hetkenä tulee positiivista. Toisena päivänä aurinko paistaa ja tekisi mieli lähteä biitsille, mutta on pakko tehdä biisejä, koska deadline tulee vastaan. Sit vaan teet ja teet. Se avaa uusia polkuja. Jos on vaikka viikko vapaata ja yhtenä päivänä joudut liikkumaan kauemmas, keskittyminen herpaantuu ja viikon työ on sekaisin. Päivissä ei ole mitään rytmiä vaan biisit jyllää aamusta iltamyöhään”, sanojen ja sävelten ammattilainen purkaa ajatuksiaan arjestaan biisejä tehtaillessa.

Laivamoottorien tapaan Silja Europalla koettu keikkameininki jytisee vahvana – Laurin ja Revohkan takuuvarma viihdyke on tauon jälkeiseksi ensikeikaksi intohimoista ja varmaa. Lavan kapteeni iloitsee, miehistö riemuitsee ja paikalle saapuneet näyttävät siltä kuin yhdeksän kuukauden keikkataukoa ei olisi ollutkaan. Kumarrusten ja viimeisten nimmarihetkien jälkeen voi todeta, vähääkään ei jätetty varastoon.

..TULKOON MITÄ VAAN..

Näyttävä lähtölaukaus keikkasyksyyn on siis kajautettu ja keikkatauon tomut tanssikengistä karisteltu. Jos herra päätyisi musiikkinsa kanssa uusiin, ennen kokemattomiin maisemiin, takuuvarmaa iloa ja tulkinnan tuuheutta hän veisi ulkomaankiertueellaan Välimeren rannoille:

”Ulkomaan kiertueelle lähdettäessä lähtisin Italiaan, ihan intuition ohjaamana. Olisi hauska nähdä, mitä ihmiset tuosta levystä ja musasta miettii”, Lauri avaa ajatuksiaan. Mutta haaveilusta puhuttaessa keikkarundin pian aloittavan taiteilijan ajatukset ovat kuitenkin jaksamiseen ja keikkakaarteissa vietettyihin, pitkiin päiviin liittyviä:

”Kyllä mä haaveilen hyvän juoksukunnon saavuttamisesta. Sitä jaksaa sitten keikat niin paljon paremmin. Tänään kävinkin tekemässä aamu- ja iltatreenin”, juokseva lavatähti fiilistelee.

Hurma voidaan määritellä tunteeksi, jolla on eri ulottuvuuksia ja sen voi kokea elämässään eri asteisena. Elämässä hurmaannutaan usein, vaikkei rakkaudesta kyse olisikaan. Lauri sanailee nyt asioita, joista hän hurmaantuu.

Kukka: Tulppaani
Puu: Kuusi
Väri: Musta
Tuoksu: Meri
Esine: Taulu
Arkinen asia: Kahvikuppi
Maa: Nepal
Laulu: Koskettava
Nainen: Mystinen
Suudelma: Kiva

Kun syksyn jatkon voi olettaa olevan yhtä varauksettomasti ”täydestä sydämestäni” –asennetta ja positiivisuuden periaatetta, tunnelin päässä häämöttävä keikkaputki tuo mukanaan takuulla unohtumattomia hetkiä. Ainakin hämmentävän punertavaa lämpöä.

Teksti ja kuvat: Leena Mustonen